16.5.2016

Mikä leivos?



Huikea viikko Kreetalla takana ja pieni kylä Vamos lunasti paikkansa tässäkin sydämessä.
Kivisiä rujonkauniita rakennuksia värikkäine ikkunapuitteineen ja rautaportteineen. Hieman nuhruiset kadut, autiotaloja, kukkoja, lampaita, kissoja ja koiria... Appelsiinipuita, tuhansia oliivilehtoja, villiyrttejä, viiniköynnöksiä ja etanoita. Oleanterin huumaava tuoksu, puheensorina, autojen viattomat torvenhuudot, soittoa, tanssia, laulua. Ruokaa takapihalta.




Majailimme Fabrika Farmilla Lolan ja Nikoksen hyvässä huomassa. Paikallinen maatilamatkailukulttuuri on syntynyt muutaman ihmisen intohimosta ja halusta tukea ja uudelleen rakentaa pikkukylää. Ideat ovat poikineet taas uusia ideoita, parhaimpina mainittakoon kummioliivipuut ja lauluntekijöille suunnatut kurssit. Vamos ei todellakaan ole massaturistikohde vaan jotain paljon aidompaa. Sen huomaa niin tunnelmasta kuin ruuastakin.



Lukemattomia oliivipuita ja maailman parasta oliiviöljyä. "Päätavernamme" oli paikallinen taverna Blumosifi (Sterna tou Bloumosifi) jossa vietimme illalliset n. 14 henkisen seurueemme parissa iltaisin. Syömingit alkaa korillisella hyvää (ohrajauhoista leivottua) leipää ja mukaan viiniä "puolen kilon" astioissa. Punaista, valkoista tai paikallista "kotiviiniä" romeikoa. Jutustelun lomassa ja mezeitä odotellessa leipää kastetaan oliiviöljyyn, halukas ripsauttaa joukkoon hieman suolaa. Mezeet tuodaan pöytiin neljän henkilön annoksissa, joista ne jaetaan seurueelle. Kreetalaisessa pöydässä puheen sorina ja jakaminen ovat tärkeä osa ruokailua. Mezeitä tulee tiuhaan tahtiin, ja täytyy opetella syömään vain vähän kerralla. Ainekset tulevat n. 20 km säteeltä, pääosin tosin aivan läheltä. Appelsiini- ja oliivipuut kasvavat ympärillä. Samoin yrtit, lampaat, kukot, kanat ja etanatkin. Ehkä aluksi vaatii tottua kissoihin ja koiriin jopa tavernoissa ja vapaana tepasteleviin lintuihin pihamaalla. Mutta sitähän se on. Siitähän tulee tunnelma. Se on aitoa elämää.






Mezeissä käytetään paljon paikallisia juustoja, villiyrtejä, papuja, perunaa ja punajuurtakin. Ja tietysti jugurttia ja rakia. Kreeta on ehdottomasti kasvissyöjän paratiisi, tosin siellä nautittu pitkään kiviuunissa haudutettu lammas, possu tai kukko eivät maukkaudessaan helpolla unohdu. Pääsimme myös kokeilemaan viininlehtikääryleiden (dolmades) tekoa sekä rypyttämään pieniä pinaatilla täytettyjä piiraita, kalitsunioita. Rehti ruokakulttuuri tuo mieleen omat juuret karjalasta ja täytyihän yksi piiras rypyttää sen mukaisesti.




Tutuistuimme myös hieman vilkkaampaan Kalivesiin, jonka putiikeista tarttui mukaan mm. ihania yrttisekoituksia, mustaa suolaa, pitkulaista riisiä, kreetalaista pienikokoista pastaa ja tietysti oliiveja ja oliiviöljyjä sekä hieman käsin työstettyä lapislatsulia. Löysimme upean tavernan myös Gavalohorin kylästä ja merellisempiä antimia tarjosi Hanian satamassa nautittu illallinen.




Tavoitteena reissulle lähtiessä ruokaa ajatellen oli löytää eräs "kreikkalainen kansallisjälkiruoka". Tätä leivonnaista näin kerran tehtävän jossain ohjelmassa, ainekset olivat yksinkertaisia, tekotapa erityinen ja lopputulos niin herkullisen näköinen, että sitä pitää saada maistaa. Aika kului kuitenkin niin nopeasti, että pikainen katselmus paikallisessa leipomossa ei riittänyt tuon leivonnaisen löytämiseen. Toiseksi viimeisenä päivänä suuntasimme kiireisellä lounastauolla hieman piilossa olevaan tavernaan. Vastassa oli suuri puulämmitteinen uuni jonka lämmöstä rouva tarjosi pitkään haudutettua lammasta ja suuria lohkoperunoita liemessä. Kyllä kannatti olla kokeilunhaluinen, aivan mielettömän herkullista! Laskun kera tuotiin vielä yllätys, Rouva leikkasi liinan alta juuri palan tuota etsimääni leivonnaista! Vaikka ohje on yksinkertainen, on maku aivan huikea. Rouva ei puhunut juurikaan englantia mutta sain häneltä luettelon ainesosista ja leivonnaisen kreikkalaisen nimen.



Tiedäkö sinä tälle herkulle (kuva postauksen alussa) nimen?




Jamas Vamos!



3.5.2016

Ruokaa ja Retsinaa




Kohta päästään reissuun tutustumaan Kreetan herkulliseen keittiöön ja tunnelmia viritellään jo. Kreetalla käytetään paljon kasviksia ja villiyrttejä, joita kasvaa runsaasti tuolla saarella. Kreetan Maun -sivuihin tutustuessani ja reseptejä selatessani, löysin Merjan munakoisokääryleet ja koska munakoiso kuuluu mielikkeihini, tein tästä nyt oman versioni. Itse kiinnitin huomiota, että ohjeessa pyöritellään lihapyörykät etikalla kostutetuin käsin. Johtuneeko tekotapa alunperin hygienasyistä vai mistä, mutta makukin sopii tottavie lihapyöryköihin! Käytin tähän Rajamäen Hunajaomenaviinietikkaa.

Koska munakoisoviipaleet itketetään ensin melko runsaalla suolalla, ei itse lihapullataikinaan tarvitse laittaa kovin paljoa suolaa. Viipaloinnista jäljelle jääneistä munakoisosta tein munakoisorelissin, joka on oiva lisäke ja jota voit käyttää myös salaatin joukossa. Kannattaa kokeilla! Munakoiso on siitä oiva kasvis, että se imee rasvaa ja makuja itseensä kuin sieni. Sopii siis loistavasti maustettavaksi ja varioitavaksi ja vaikka juuri jauhelihan ympärille.

Lisäkkeeksi sopii vaikka ryöpätty pinaatti ja erilaiset pavut. Herkullista, terveellistä ja nopeaa ruokaa yksinkertaisuudessaan! Ja oliiviöljyn sekä sitrunaamehun liitto toimii vaan niinku aina. Tähän kannattaa kokeilla myös muita lehtivihanneksia.


Munakoisokääryleet

(n. 20 kpl)

viipale (n. 30g) vaaleaa leipää
2 rkl kreikkalaista jugurttia
1 muna
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
400 g hyvää jauhelihaa
oreganoa, timjamia
mustapippuria
hiven suolaa
etikkaa pyörittämiseen

3 munakoisoa
hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Viipaloi munakoisot 3 mm siivuiksi. Ripota kummallekin puolelle sormisuolaa ja itketä n. puoli tuntia.
Murenna leipä kulhoon ja lisää joukkoon jugurtti sekä kananmuna. Kuullota seoksen pehmetessä hienonnettu sipuli. Kuullota sipulia miedolla lämmöllä oliiviöljyssä pitkään, näin saat makeutta. Siirrä sipulit jäähtymään.
Ruskista munakoisoviipaleet reilussa oliiviöljyssä molemmin puolin pehmeiksi ja siirrä jäähtymään.
Lisää leipämassaan hienonnetut valkosipulinkynnet, yrtit, mustapippuri, hiven suolaa, jauheliha ja sipuli. Sekoita tasaiseksi.
Pyöritä massasta pieniä pitkulaisia lihapullia etikalla kostutetuin käsin ja kierrä ne munakoisoviipaleiden sisälle. Lado kääryleet uunivuokaan ja kypsennä n. 200 asteessa n. 20 min.



Ryöpätty pinaatti

reilusti tuoreita pinaatinlehtiä
kiehuvaa vettä
jäävettä
suolaa
hyvää oliiviöljyä
sitruunamehua
fetajuustoa

Kuumenna runsas vesimäärä isossa kattilassa kiehuvaksi. Laita suureen kulhoon valmiiksi jääkylmää vettä. (Jäitä.) Käytä pinaatit kiehuvassa vedessä, kaada ne kuumasta vedestä siivilään, valuta ja upota kylmään veteen.
Valuta ja liruta päälle runsaasti oliiviöljyä, mausta sormisuolalla ja sitruunamehulla. Lisää pinnalle murennettua fetajuustoa ja tarjoa heti.

Munakoisorelissi

pieneksi kuutioitu munakoiso
hyvää oliiviöljyä
valkosipulinkynsi hienonnettuna
suolaa
ripaus sokeria
timjamia
sitruunanmehua
1 tomaatti pieneksi kuutioituna

Kuutioi munakoiso pieniksi kuutioiksi. Lisää ne kuumalle pannulle runsaan oliiviöljyn kera, lisää vielä suolaa, hienonnettua valkosipulia ja paistamisen lopussa hieman sokeria sekä timjamia. Anna seoksen jäähtyä ja sekoita joukkoon pieneksi kuutioitu tomaatti ja sitruunanmehu.


Ja se Retsinahan oli jo kylmässä, eikö?

*****

1.5.2016

Vichyssoise?




En kutsukaan tätä vichyssoiseksi. En, koska tässä on vähemmän purjoa kuin tuohon ranskalaiseen klassikkoon kuuluisi laittaa. En kutsu edes purjo-perunakeitoksi vaan peruna-purjokeitoksi.
Tässä on myös käytetty purjo kokonaan, vichyssoiseen käytetään vain valkoinen osa.
Maustoin sopan mielipuolisesti oman makuni mukaan. Kunnioittaen toki ranskalaisia makuja. Tätä keittoa maistellessa saattaakin tulla vaikka takauma bearnaisekastikkeesta. Ranskalaisen rakuunan ja viinietikan toimiva liitto. Ja valkosipulia pitää tietysti olla.
Laakerinlehteäkin halusin laittaa. Luottomauste. Jos saisin valita kolme maustetta keittiööni, ehkä ne olisivat tylsästi laakerinlehti, maustepippuri ja rakuuna.
Kannattaa kyllä kokeilla. Syntyi sitten vallan mainio soppa.

Peruna-purjokeitto


1 kg perunoita
1 purjosipuli (n. 250g)
oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
3 laakerinlehteä
1 tl ranskalaista rakuunaa
mustapippuria
1,5 l juureslihalientä
3 korkillista Hunaja-omenaviinietikkaa
1 dl kermaa vaahdotettuna

Kuullota pilkotut purjosipuli, valkosipulit ja perunat öljyssä. Lisää neste sekä laakerinlehdet. Keitä kypsäksi.
Nouki laakerinlehdet sopasta. Soseuta keitto esim sauvasekoittimella. Mausta mustapippurilla, rakuunalla ja etikalla. Sekoita joukkoon vaahdotettu kerma. Nauti esim. sipulileivän kanssa.